Tarinani
Toukokuun ensimmäisenä päivänä 2020 tuli kuluneeksi 25 vuotta kun avasin Bisarrin oven ensimmäistä kertaa Uudenmaankatu 14:sta. Olin ollut töissä konsulttitoimistossa Espoossa projektisihteerinä. Uusi kauppa sijaitsi Otavan kivilinnan vieressä, bussi nro 14 pysäkin kohdalla.
Alkuvuosina osallistuin monille messuille, vaikka antiikkitapahtumia ja messujärjestäjiä ei ollut niin paljon kuin tänä päivänä. Kävin messuilla Oulua ja Vaasaa myöten muutamia kertoja vuodessa, keväällä ja syksyllä. Näin asiakaskuntani laajeni koko maahan.
Osa asiakkaista on kulkenut mukanani alkuvuosista asti. Toiset käyvät useammin ja toiset harvemmin, mutta kaikki ovat jääneet omalla tavallaan mieleeni. Tapasin vuosi takaperin pariskunnan, jotka tekivät häälahjalistan liikkeeseeni toistakymmentä vuotta sitten. Vaikken ollut tavannut heitä siinä välissä, tapaaminen herätti mukavia muistoja. Minulla on ollut myös kunnia tutustua moniin suomalaisiin muotoilijoihin; Juurikkala, Olin-Grönqvist, Sarpaneva, Still, Von Fieandt, Vennola, Orvola, Kokko, Ishimoto, Koskinen ja Toikka.
Olen muuttanut muutamia kertoja 25 vuoden aikana pysyen kuitenkin Punavuori-Hietalahti-Eira alueella. Alue on elinvoimainen ja omaleimainen, siksi olen viihtynyt siellä.
Japanilaiset alkoivat kiinnostumaan suomalaisesta designista 2000-luvun alussa. Tämä mullisti myös minun maailmani. Japanin MEK teki vuonna 2005 ison Suomi-julkaisun vanhoista tavaroista. Olin mukana organisoimassa kuvauksia ja kuvattavaa materiaalia. Niistä tuli Tori julkaisu, jota tehtiin useita lehtiä. Siinä esiteltiin suomalaisia muotoilijoita, vintage-esineitä sekä liikkeitä. Sittemmin tuli uusia ja uusia julkaisuja ja lehtiä.
Internet on muuttanut vanhan tavaran myyntiä ja se on vaatinut myös minua muuttumaan. Ensimmäinen kotisivuni tehtiin 2000-luvun alussa ja verkkokauppa 2014.
Vuosi 2020 on muutoksen vuosi. Tulevat vuodet tulevat näyttämään kaupankäynnin uuden suunnan. Toivon, että jaksan vielä pitää kauppaa monta vuotta, vaikka eläkeikä kolkuttaakin oven takana.